Ajatuksia koronan keskeltä

Korona ahdinko jatkuu ja jatkuu. Tuntuu, että vieläkin valo tunnelin päässä on pitkällä.
Muistan vuosi sitten kun olin juuri saanut toisen lapseni ja maassamme oli asetettu ensimmäiset rajoitukset päälle. Tuolloin ajattelin, että onneksi on kesä tulossa ja perheemme erilainen kesä. Olimme ennen koronaa suunnitelleet, että kesällä kun ei tarvitse miettiä minun työvuorojani niin voimme panostaa perheen yhteiseen harrastukseen ja lisäksi kierrellä ja käydä katsomassa autourheilutapahtumia. Kesä tuli, mutta se oli kaikkea muuta kuin olimme suunnitelleet. Näin kävi varmasti monelle muullekin, että suunnitelmat eivät toteutuneet. Positiivisesti ajatellen näin jälkikäteen niin me vietimme perheenä paljon yhteistä aikaa kotosalla puuhaten.

Kesän jälkeen tuli syksy, talvi ja uusi kevät ja rajoitukset jatkuvat edelleen. Nyt olemme vuoden eläneet erilaista elämää ja olen usein miettinyt, onko meillä paluuta enää ns. vanhaan aikaan? Voimmeko elää niin kuin ennen? Kuinka covid-19 tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa elämäämme? Kuka meistä olisi voinut kuvitella, että vielä tänä päivänä maamme poikkeusolot jatkuvat?

Koulut siirtyivät etäopetukseen, harrastustoiminta on ollut tauolla.  Näiden yhteisvaikutusten osalta on tullut monenlaisia ongelmia nuorisomme keskuuteen. Lisäksi monet nuoret ovat koulunsa keskeyttäneet. Moni alakoululainen ”katoaa” koulun henkilöstön tavoittamattomiin. Kuinka voisimme vastata nuorten ahdinkoon? Mikä avuksi?

Perheet ovat olleet kovilla etätyöskentelyn, työttömyyden ja lomautusten seurauksina ja lapsetkin ovat olleet pitkään etäopetuksessa. Monessa perheessä ongelmat ovat kasaantuneet.

Liian monet yrittäjät ja yritykset ovat ajautuneet ahdinkoon. Korona on osaltaan vaikuttanut erityisesti pienten ja keskisuurien yritysten toimintaan ja tulevaisuuteen. Voimme vain pelolla odottaa kuinka radikaaliset vaikutukset todellisuudessa tulevat olemaan.

Eristyksissä eläminen ja sosiaalisten kontaktien puute vaikuttavat meihin jokaiseen. Yksinäisyys, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö ja väkivalta ovat valitettavasti lisääntyneet.

Ikäihmiset ovat eristäytyneet koteihinsa ja hoivakodeissa asuvat on eristettynä.
Joku aika sitten netissä pisti silmiini yksi video. Siinä videossa eräs hautausurakoitsija toi esille asian, jota olen usein jälkeen päin miettinyt. Vanhukset, jotka ovat hoivakodeissa ovat olleet eristyksissä. Omaisten ja tuttavien vierailuja on rajoitettu. Monet ovat joutuneet kohtaaman kuoleman yksin, koska omaiset eivät ole voineet osallistua saattohoitoon. Hautajaisissa on osallistumismäärä ollut max. 6 henkilöä. Kaikki halukkaat eivät ole voineet osallistua rakkaansa siunaustilaisuuteen. Samaan aikaan isoissa kauppakeskuksissa liikkuu satoja ihmisiä, joiden oleskelua ja asiointia ei ole rajoitettu. 

Maamme hallitus on tehnyt parhaansa, että saisimme epidemian taltutettua. Nyt on tärkeää, että jokainen meistä jaksaa vielä noudattaa rajoituksia. Toivon, että maassamme kaikki asukkaat saadaan kattavasti rokotettua ja voimme pikkuhiljaa alkaa elämään ns. normaalia elämää. Työtä tulee tehdä, jotta saamme korjattua koronan aiheuttamat säröt yhteiskunnassamme. Nyt meidän tulee puhaltaa yhteen hiileen, yhdessä olemme vahvempia.