Kolumni

Kolumni Merikarvia lehteen 18.6.2020

 

Kiilarinteen paikkojen vähennys on herättänyt paljon keskustelua. Olen myös saanut ko. asian tiimoilta huolestuneita yhteydenottoja. Yhteydenotoissa on tullut esille pelko siitä, että mihin joudun kun en en enää pärjää kotona. Kuka huolehtii minusta?

 

Työryhmän loppuraportissa on esitetty ympärivuorokautisen hoidon paikkojen väheneminen kolmen vuoden aikana 26 hoitopaikkaan. Tämä tarkoittaa kokonaisuudessaan 35 hoitopaikan vähenemisen. Mielestäni tavoite on epärealistinen. Tänäpäivänä suuremmassa määrin yksinäisiä, heikkokuntoisia ja paljon apua tarvitsevia vanhuksia asuu kotonaan kotihoidon, läheisten tai naapurien tukemana. Heidän selviytyminen voi olla nyt jo hyvinkin kyseenalaista. Missä menee raja, jolloin kotona asuminen ei muutu heitteille jätöksi?

 

Tälläkin hetkellä kunnassamme on vanhuksia, jotka eivät enää pärjää kotona ja odottavat pääsyä Kiilarinteelle. Mihin heidät tulevaisuudessa sijoitetaan? Säästöä emme saa aikaiseksi, että täällä vähennetään paikkoja ja vanhuksemme ovat esim. Porissa laitoshoidossa.

 

Mielestäni nyt on aikalisän paikka ja oikeasti miettiä kuinka tulemme turvaamaan jokaisen pikkumökin mummon ja papan turvallisen ja mielekkään vanhuuden. Kumpi on tärkeää kunnan talous vai vanhustemme hyvinvointi?

 

Se, että kotona asuu entistä huonokuntoisempia vanhuksia, jotka eivät pääse laitoshoitoon tulee kuormittamaan erikoissairaanhoidon kustannuksia. Muualla päin Suomea laitospaikkojen vähentäminen on näkynyt päivystyksen ruuhkautumisena. Monessa paikassa joissa on laitoshoitoa purettu niin nyt on jouduttu kustannusten hillitsemiseksi lisäämään laitospaikkoja.

 

Työryhmän työskentelyn myötä on mielestäni tullut esille monia hyviäkin  asioita mm. kotihoidon toiminnan siirtyminen Kiilarinteelle. Näen palveluiden kehittämisen ja yhteistyön osalta tärkeänä, että kaikki alan toimijat olisivat saman katon alla. Mikäli kehitämme kotihoitoa meidän tulee antaa kotiin kotihoitoa 24/7. Työryhmässä on keskusteltu turvapuhelin hälytysten vastaanottamisen siirtyminen kotihoitoon. Ehdottomasti näin, koska tällähetkellä Porista tulevan avun saanti kestää tänne kohtuuttoman kauan. Esille on noussut myös erilaisten uusien palveluiden kehittäminen ja mielestäni yksi todella hieno vaihtoehto on perhehoito.  

 

Merikarvian kunnassa on ollut vuosia tahtona, että Merikarvialaiset vanhukset tullaan ensisijaisesti hoitamaan omassa kunnassa. Näin toivoisin myös tulevaisuudessa olevan.

 

Merikarvian vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Marika Uimaluoto