YKSINÄINEN TAHDOSTAAN VAI TAHTOMATTA30.01.2019 Olemmeko kaiken muun keskellä unohtaneet ikäihmiset ja heidän syrjäytymisen? Elämme tänä päivänä hyvin kiireistä elämää. Elämme oravanpyörässä, jossa työ ja vapaa-aika vievät kaiken aikamme. Heitän haasteen, että jokainen meistä pysähtyy hetkeksi ja katsoo mitä ympärillämme oikeasti tapahtuu. Tulemmeko kaiken tämän kiireen keskellä huomioimaan lähimmäisiämme tarpeeksi esim. iäkästä sukulaistamme tai vaikkapa naapuriamme. Lähes jokainen meistä tuntee yksinäisyyden tunnetta jossain vaiheessa elämäämme. Tutkimusten mukaan yli kolmannes yksin asuvista on 65 vuotta täyttäneitä ja joka kolmannes yli 75 – vuotiaista kokee itsensä toisinaan, usein tai aina yksinäiseksi. Mielestäni tämä on hälyttävää ja siihen pitäisi puuttua. Yksinäisyys vaikuttaa meidän elämänlaatuun heikentävästi monella tavalla ja monessa ikävaiheessa. Ikäihmisten keskuudessa yksinäisyyden kokemus voi lisätä muistihäiriöitä ja heikentää terveyttä monella eri tavoin mm. sydän- ja verisuonisairauksia ja myös ns. turhat lääkärissä käynnit voivat myös lisääntyä. Yksinäisyys ei ole yksiselitteinen asia ja jokainen meistä tuntee sen eri tavalla. Sote- ja maakuntauudistuksen myötä kunnissa ja kaupungeissa ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu ja siihen pitää entistä enemmän panostaa koko maakunnassa. Meidän tulee miettiä ratkaisuja ja toimintamalleja. Mielestäni tässä kohtaa olisi tärkeää perustaa moniammatillisiatiimejä, jotka aidosti alkaisivat miettimään toiminta- ja ratkaisumalleja ennalta ehkäisevän etsivätyön maakuntamme ikäihmisten yksinäisyyden avuksi. Tarvetta tuntuu olevan myös ns. pienasuntojen asumisyksiköille, joissa yksinäiset, jotka eivät halua asua yksin voisivat asua yhdessä ja tuntea olonsa turvalliseksi. Suurin ongelma on vaan yksinäisten ihmisten aktivoiminen ja löytäminen näiden toimintamuotojen piiriin. Ketään emme tietenkään voi pakottaa ja meidän tulee muistaa, että yksin oleminen ja yksinäisyys eivät ole yksi ja sama asia. Yksin oleminen voi merkitä myös mielenrauhaa. Tällöin puhutaan positiivisesta, joka antaa tilaa meidän henkiselle jaksamiselle. Erityisen tärkeää olisi saada yhteydenottoja niiltä, jotka kokevat olevansa yksinäisiä ja haluavat, että joku kävisi aina silloin tällöin tervehtimässä. Haluan tällä kirjoituksella herätellä ja kannustaa kaikkia tarjoamaan apuaan, vaihtamaan edes muutaman sanan. Nämä ovat pieniä asioita, joita kuka vaan meistä voi tehdä. Pidetään toinen toisistamme huolta ja välitetään lähimmäisistämme. Marika Uimaluoto |
