Puhe veteraaniviikon juhlassa

13.03.2019

puhe 13.3. Merikarvian veteraaniviikon juhlassa

KUNNIOITETUT VETERAANIT, HYVÄT JUHLA VIERAAT

Vietämme valtakunnallista Sotaveteraaniviikkoa tällä viikolla 51. kerran. Se miksi sotaveteraaniviikkoa on vietetty tietoisesti juuri talvisodan päättymisen aikoihin, tällä valinnalla on haluttu korostaa Talvisodan aikaisen yksimielisyyden ja yhteisvastuun merkitystä. Samalla on haluttu suunnata kansalaisten ja median huomiota sotaveteraanien ajankohtaisista tarpeista ja toiveista.

Suomi ei aikanaan halunnut sotaa, mutta joutui pakon edessä sotaan marraskuun viimeisenä päivänä 1939. Tuolloin lähtökohdat olivat huonot, sillä vihollinen oli resursseiltaan ylivoimainen – eikä Suomi saanut ulkomailta luvattua apua.

Luin tänään erään sotaveteraanin kertomuksen. Luen otteen hänen kirjoituksestaan….hän kirjoitti näin….
Talvisodasta kehittyi todellinen itsenäisyystaistelu. Yleisesti uskottiin, että Suomi ei pysty tekemään vastarintaa mahtavalle puna-armeijalle. Mutta sitten tapahtui se, mitä on kutsuttu ”Talvisodan ihmeeksi”. Suomen puolustustahto ja -kyky yllättivät koko maailman. Ennen muuta se yllätti myös hyökkääjän. Stalinin suunnitelma marssia muutamassa viikossa Helsinkiin ei toteutunut.

Lehdet eri puolilla maailmaa raportoivat hämmästyttäviä uutisia suksilla liikkuvista suomalaisista. Ilmaisu ”pieni, urhea Suomi” toistui ulkomaisissa lehdissä. ”Vain suurenmoinen ja kerrassaan uljas Suomi näyttää perikadon uhatessa, mihin vapaat ihmiset pystyvät. Suomi tekee ihmiskunnalle loistavan palveluksen.” Näin sanoi englantilainen suurmies Winston Churchill.

Yhteinen päämäärä – itsenäisyyden säilyttäminen – aikaansai ”kaveria ei jätetä”- hengen syntymisen tilanteessa, missä taistelevat joukko-osastot karuissa rintamaoloissa rakensivat korsun majoittumista varten ja yhdyshaudat nopeaan ja turvalliseen liikkumiseen korsun ja vartiopaikan välillä. Korsussa kuivattelivat kamiinan ääressä jalkarättejään niin päällystö kuin miehistökin. Kotoa saatujen pakettien makupalat jaettiin kavereiden kesken, tarinoita riitti. Vastaan sanomatta kukin lähti vartiovuorolleen pimeään yöhön ja talven pakkasiin täyttämään sotilasvalansa velvoitetta.


Mielestäni tähän hänen kirjoittamaan tekstiin on hyvin kiteytetty, se vaatimattomuus, periksiantamattomuus ja yhteisvastuullisuus. Tuolloin suomalaiset yhdistyivät vaikeassa tilanteessa yksimielisesti puolustamaan maataan ja sen itsenäisyyttä. Syntyi ns. talvisodan henki, jossa jokainen suomalainen teki kaiken voitavansa sodan voittamiseksi vainoojaa vastaan.

Talvisodan henki yhdisti kansan ja paransi kansalaissodassa syntyneitä luokkaeroja umpeen. Sota osoitti, että kaikille suomalaisille oli sittenkin tärkeintä oma itsenäinen isänmaa, jonka eteen oltiin valmiita tekemään suuriakin uhrauksia.

Mielestäni myös tänä päivänä yhteiskunnassamme me tarvitsisimme enemmän ns. talvisodan henkeä, koska välinpitämättömyys ja eriarvoisuus maassamme kasvaa koko ajan.

Tänään tulee kuluneeksi tasan 80-vuotta talvisodan päättymisestä. Tasan 80- vuotta sitten solmittiin välirauha. Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta hyväksyivät Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen 11. maaliskuuta 1940 ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12. maaliskuuta. Suomen lippu laskettiin Viipurin linnan tornin salosta 13.3. klo 15.40. Talvisota päättyi samana päivänä asteittain. Näin 105 päivää kestänyt talvisota oli ohitse.

Moskovan rauhassa sovittiin suurista alueluovutuksista, Suomi menetti Neuvostoliitolle kannaksen, Laatokan Karjalan, osan Sallasta ja Kuusamosta, Petsamon kalastajasaarennon sekä Suomenlahden suurimmat saaret. Hanko puolestaan vuokrattiin Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi 30 vuodeksi. Lisäksi tuolloin myös lähes 430 000 Karjalaista menetti kotinsa.

Naisten roolilla talvisodan aikaan oli suuri merkitys. Raskaina sotavuosina koettiin, että maanpuolustus on koko kansan asia. Miesväkeä oli yksinkertaisesti liian vähän kotirintaman erilaisiin tehtäviin. Tällöin myös Lottien toiminta ja merkitys korostui. Naiset toimivat rintamalla, rintaman takana sekä omilla paikkakunnillaan. On arvioitu, että Lotat mahdollistivat omalla työllään peräti 100 000 miehen siirtymisen maanpuolustukseen.

Itse edustan sitä nuorta sukupolvea, joka on saanut elää ja kasvaa niissä puitteissa, jotka on rakennettu kahden veteraanisukupolven kovalla työllä. Sota on sukupolvelleni varsin kaukainen käsite. Siksi meidän onkin joskus hyvin vaikea huomata, kuinka onnellisessa asemassa olemme syntyessämme Suomeen. Olen saanut kasvaa turvallisesti, kouluttautua siihen ammattiin, jonka tunnen omakseni. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että tänä päivänä saan kasvattaa lapseni yhteiskunnassa, jonka turvallisuus on huippuluokkaa koko maailmassa. Se, että tämä on mahdollista tänä päivänä, siksi että sotaveteraanit turvasivat maamme itsenäisyyden ja tulevaisuuden.

Muistan lapsuudestani, että vanhempieni isät, papat eivät koskaan juurikaan puhuneet siitä, eikä siitä liiemmin kyseltykään. Muistan kerran keskusteluni pappani kanssa kun kysyin hänen haavoittumisestaan talvisodassa. Itse tapahtumasta hän ei juurikaan halunnut puhua, mutta hän kertoi, tehneensä sotien aikana sen mikä oli tarpeen maamme hyväksi. Hän oli vaatimaton niin kuin kaikki tuntemani sotaveteraanit. He eivät kaipaa mitaleja eikä sankarinviittaa harteilleen, vaikka jokainen sen heistä olisi ansainnut. Me nuoremmat sukupolvet voimme vain tuntea kiitollisuutta sotaveteraaneja kohtaan.

Viime vuosina on tehty hyviä päätöksiä, joiden myötä veteraanityöhön on saatu lisämäärärahoja. Veteraaneja on vuosi vuodelta vähemmän ja samalla jäljellä olevien keski-ikä nousee jo yli yhdeksänkymmenen. Me tarvitsemme lisäpanostuksia, jotta voimme turvata arvokkaan vanhuuden kaikille sotaveteraaneille.

Valtion ja kuntien tehtävä on turvata sotainvalidien ja sotaveteraanien hyvä hoito ja hoiva aina viimeiseen iltahuutoon saakka. Kotona asumista on tuettu mahdollisimman pitkään. Jotta tämä olisi mahdollista tulee panostaa ennalta ehkäisevään työhön. Määrärahoja on lisätty ja suurin osa määrärahoista on käytetty kuntoutukseen ja kotiin annettaviin palveluihin. Jotta nämä määrärahat tulevat käytetyksi parhaalla mahdollisella tavalla niin suosittelen teitä arvoisat sotaveteraanit hakeutumaan kuntoutukseen ja ottamaan vastaan kotiin tuotavia palveluja.

Niin kuin veteraanien iltahuudossa sanotaan lapset ja lastemme lapset, teidän vuoronne on. Hoivatkaa, kohta poissa on veljet. Muistakaa, heille kallis ol maa. Kertokaa lasten lapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!

Veteraanien tärkein perintö meille jälkipolville on itsenäisyytemme. Mielestäni myös sotaveteraaniperinteen vaaliminen ja siirtäminen nuoremmille sukupolville korostuu entisestään tulevaisuudessa. Meidän tulee huolehtia siitä, että jokainen nuori saa tietoa siitä työstä ja uhrauksista mitä soteveteraanit ovat maamme hyväksi tehneet. Merikarvialla on hienosti vaalittu ja jatkettu työtä rakentamalla aikoinaan perinnemuseo Korsutupa.

Hyvät juhlavieraat!
Me jälkipolvet saamme olla nöyriä ja kiitollisia sotaveteraaneille. Siitä arvokkaasta työstä ja toiminnasta isänmaamme hyväksi ja heidän antamasta perinnöstä, jonka ansiosta saamme elää vauraassa ja vapaassa maassa.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille hyvää kevään jatkoa ja sotaveteraaniviikkoa 

 

 

01.12.2019Vanhus- ja vammasneuvoston puheenjohtajan tervehdys vammaistenviikolle 1-7.12.2019
07.03.2019LAPSIKÖYHYYDEN TORJUNTAAN TULEE PANOSTAA
30.09.2020Puheenjohtajan tervehdys vanhustenviikolle 2020
21.09.2020VALTUUSTOALOITE PAIKKAKUNNALLA OLEVIEN LAPSIPERHEIDEN PALVELUIDEN KOONTI YHTEEN
17.09.2020Mieluummin kuolen koronaan kuin yksinäisyyteen
18.06.2020Kolumni
25.05.2019Kolumni
06.05.2019VALTUUSTOALOITE LASTEN ÄÄNESTYKSEN VAKIINNUTTAMISEKSI
07.04.2019Me tarvitsemme tulevaisuusinvestointeja ja maksuton toinen aste on juuri sellainen
13.03.2019Puhe veteraaniviikon juhlassa

Siirry arkistoon »